Verijälkeä!

Roosa pääsi tänään ensimmäistä kertaa vähän katselemaan ja miettimään, että mitähän touhua jäljestys on. Ilkka kävi tekemässä tuohon alapellolle kaksi lyhyttä, helppoa jälkeä ja mentiin vielä katsomaan ne lävitse lähes tuoreeltaan. Ensimmäisellä jäljellä Roosa oli turhan intopiukkana ja hukkaili vähän väliä jäljen, tosin enemmän tai vähemmän avitettuna löysi sen aina uudestaan ja jatkoi eteenpäin. Kun sitten neiti oli ekalta jäljeltä hieman rauhoittunut, meni toinen jälki jo paljon mallikkaammin, muutama hukka tapahtui ja olihan tuo yhä melko intona, mutta malttoi jo paljon paremmin tutkiskella ja saatiin annettua paljon positiivista palautetta, jonka myötä tuntui myös hoksottimet pienellä hieman tajuavan, että mitä touhuillaan.

No, se oli vain lyhyt selonteko :D Tässä se lupaamani kuva Roosasta ja (kovin hyvin maastoutuneista) palkinnoistaan. On se vaan niin nätti!

Roosan ekat näyttelyt

Vaikka suru on yhä kova siitä, että Tipu poistui luotamme aivan liian aikaisin, täytyy elämän jatkua. Kesällä ilmoitin Roosan ekoihin mahdollisiin pentunäyttelyihin, joihin ikä antaa periksi ja tuo näyttelydebyytti koitti lauantaina 18. päivänä syyskuuta neidin ollessa nipinnapin näyttelyikäinen pikkupentuluokkaan (5-alle 7kk).. perjantai-iltana pelkäsin jo, että täytyy tuokin pieni irtiotto arjesta unohtaa, kun Ilkka lähti Roosan kanssa päivystävän eläinlääkärin luo. Onneksi selvittiin pelkillä tikeillä, kun lenkillä oli jokin viiltänyt reilun sentin kokoisen siistin (joskin erittäin likaisen) viillon vasemman takajalan sisäsivulle ihan polvinivelen läheisyyteen. Kolme tikkiä siihen laitettiin, onneksi oli lihas säästynyt vammoilta ja jopa Roosa äärimmäisenä herkkiksenä ei tuntunut enää tokkurasta herättyään edes muistavan koko reikää ja varasi ihan normaalisti jalalleen.

Lauantai oli hieman inha keliltään, tihkua ja sadetta riitti, mutta onneksi Metsämäellä pääsi sisätiloihin odottelemaan kehien välissä. Roosahan oli ainoa paikalle ilmoitettu kk saksanseisoja (7-ryhmästä oli sen lisäksi kaksi punaista irlanninsetteriä..) ja sai ensin kehästä ROP ja KP arvostelun kuuluessa seuraavasti:

"Oikeat rungon mittasuhteet omaava, oikeailmeinen pää, hyvä runko ja raajaluusto, riittävä rintakehän pituus, hieman jyrkkä lantio, oikeanlaatuinen karvapeite, liikkeiden tulee vielä vakiintua, erinomainen käytös."

Ryhmäkehässä sitten jäimme kakkosiksi, mutta mahtava pysti, RYP2-ruusuke, lahjakortti topcanikselle sekä ruokasäkki silti lähti mukaan. Roosa myös jopa esiintyi kehissä paremmin kuin osasin odottaa, vaikkakin kotiharjoittelusta poiketen naama meinasi kyntää maata hajujen perässä etenkin "rotukehässä" liikkeitä esittäessä - tähän tarvitsemme siis vielä rutkasti harjoittelua. Ryhmäkehässä Roosa meni jo raviakin paljon hienommin, kunnes loppumatkasta tuntui hoksanneen, että onkin mennyt jo hyvän tovin hienosti ja laski nenänsä maahan  - sen sijaan ryhmäkehässä (tai oikeastaan sinnemenoa odottaessa) se tuntui oikeastaan vasta paremmin hoksaavan, mitä siltä tahdon seisottaessa.. se ei kertaakaan pyrkinyt iskemään pyllyä maahan ja jos liikahtikin niin, että jalat jäivät huonosti, sain remmin kanssa kevyesti ohjaamalla sen itse korjaamaan asentonsa! Olin siis kyllä erittäin tyytyväinen ja koska arvostelukin oli mahtava, ei jäänyt niin kovin harmittamaan, ettei BIS-kehään päästykään. (vaikka omasta mielestänihän toki Roosa oli paljon hienompi rotunsa edustaja kuin mitä se RYP1 irlanninsetteri ;D)

Näyttelyissä oleminen tosin jännitti Roosaa niin paljon, että näyttelypaikalla ei voinut pissiä eikä kakkia, ja vasta kun hurautimme kavereiden luokse Kaarinaan joksikin aikaa, pystyi Roosa tekemään tarpeensa pienen kävelylenkin päätteeksi..

Kuva neidistä pokaaleineen ja ruusukkeineen tulossa heti kun olisi sellainen sää, että saisi ulkona kuvattua!

Hyvästi, Tipuseni

Roosa & Ilkka kävivät kouluttautumassa

Eli Lammille lähti loppujen lopuksi vain Ilkka Roosan kanssa, minä jäin Tildan ja Pinjan kanssa kotiin, kun totesin, ettei oikein oo fiksua lähteä mukelon kaa lähes seitsemäksi tunniksi sateiseen säähän ulkoilman armoille.. harmitti kyllä kun jäi täten kuunteluoppilaan hyödyt käyttämättä, mutta näin tällä kertaa.

Kotiintullessaan Ilkka oli pelkkää hymyä, josta päättelin, että oli tainnut mennä hyvin ja kivaakin oli vissiin ollut. Oli kuulemma herralla ollut päivän mittaan paljon töitä pelkästään siinä, että sai pidettyä naamansa peruslukemilla, eikä omahyväisessä virneessä, kun ihmiset olivat eri tilanteissa kehuneet niin Roosan käytöstä, oppineisuutta, ulkomuotoa kuin taipumuksiakin. Tulihan sitä itsellekin vähän virne naamalle kuunnellessa ja päässä alkoi taas nousta nämä "Eiköhän me nyt Junkkari ens vuonna ainakin voiteta.."-mietteet. I wish.

Kuitenkin. Roosa oli ollut aivan mahtava tottelevaisuuspuolella, Ilkka ei ollut osannut uneksiakaan, että se uudessa tilanteessa, koiralauman keskellä ja kaikkien häiriötekijöiden ympäröimänä olisi toiminut edes puoliksi niin hyvin kuin kotona - mutta se oli ollut melkeinpä parempi! Maahanmenot oli sujuneet melkeinpä kesken leikkienkin, samoin luoksetulot oli ihan muutamaa lukuunottamatta olleet välittömiä. Kovasti saivat kehuja osaamisestaan. Noutoa eivät pahemmin ottaneet, kun se on vielä niin totaalisen hankalaa, eikä Roosa tunnu millään tahtovan pitää mitään suussaan, jos se sinne "laitetaan". Mutta tähän Ilkka sai sitten vinkkejä, jonka lisäksi kouluttaja oli muistuttanut käsimerkkien käytöstä ihan perus lenkilläkin, jotta koira pikkuhiljaa rupeaisi kuin itsestään ymmärtämään suuntaviittomia.

Seisomiset oli menneet hyvin - ei tietenkään missään määrin täydellistä toimintaa, mutta ehdottomasti silti oikein kehityskelpoista. Eikä meillä olla vielä elävää riistaa päästy edes kokeilemaan ja jollekin siivelle seisominen tuntuu Roosasta olevan naurettavaa.. mutta viiriäistä se oli seisonut melko hyvin ja tämänkin jatko"koulutukseen" sai Ilkka sitten toki vinkkejä. Haku oli mennyt yli odotusten - meillä kun on toistaiseksi hakuiltu vain pakastettua varista, joka ei myöskään ihan kauhiasti tunnu inspaavan, tai en sitten tiedä, jos on muuten ollut olosuhteet huonot tai hetki liian aikainen kehityksen kannalta. Sunnuntaina oli kuitenkin mennyt hienosti ja Roosa oli jo kaukaa napannut hajun ja suunnannut kohteena olleen fasaanin luo. Oli kouluttajakin ihastellut, kuinka kaukaa Roosa hajun otti.

Koko päivän reissu ja monet uudet tilanteet eivät tuntuneet paljoa pienen koiran elämää painavan, kun kotona jaksettiin vielä riekkua Tildan kanssa ja vahdata jokaista keittiöön menijää juosten toiveikkaana perään. Ilkka sai koko joukon hyviä vinkkejä, kannustusta hyvin tehtyjen asioiden jatkamiseen, ehdotuksia hankalempien asioiden eteenpäinviemiseen. Ainakin reissusta kotiutui erittäin motivoitunut isäntä, jota melkeinpä joutui toppuuttelemaan jatkosuunnitelmiensa kanssa, ettei vedä piippuun sekä itseään että penturessukkaa :D

Päivitystä :D

Noni, arvasin! Olen taas unohtanut ties kuin pitkän ajan tekstit. Joten tehdään nopea katsaus kuluneeseen..

>> Namin kanssa käytiin Vermossa, siellä II-palkinto niin Hippoksen kehästä kuin rotukehästäkin - eli meni odotetusti. Pienoinen käyttäytyi oikein hienosti ja rauhallisesti, vaikka välillä meinasi käydä tylsistyttämäänkin. Se sai rotutuomarilta onneksi hirmuisesti kehuja ja kunhan askellajit saadaan paranemaan, niin se ois siinä ;D  Tosin tuolla Namin "laiskuudella" on varmasti kyllä oma tekonsa siihen, että miten se askellajejaan esittelee..

>> Roosa oli Vermossa myös mukana, että näkee vähän isoa maailmaa, vähän jänskätti kun oli niin paljon poneja kaikkialla, mutta siellä se myös hieman harjoitutti seisomista variksilla ja puluilla.

>> Roosa sai tehosterokotteensa ja rabiesrokotteen elokuun alussa, samalla Tildalta tutkittiin verensokerit jos siitä olisi löytynyt syy tuohon ylettömään juomiseen, mutta ei löytynyt..

>> Kyyhkystys aloitti metsästyskauden ja Tilda pääsi metsälle - joskaan sitä ei homma pahemmin kiinnostanut. Muutama kyyhky kuitenkin saatiin ja ammuin itsekin ensimmäisen kyyhkyni!

>> Roosa ilmoitettiin ekoihin pentunäyttelyihinsä ja täten näyttelydebyytti tapahtuu 18.9. Turun pentunäyttelyssä - teretulemast kaik sankoin joukoin meitä kannustamaan.. lapsenvahti myös hakusessa ;D

>> Isä & kumppanit kävivät kylässä ja Roosa ihastui kovasti isän kk saksanseisojanarttuun, kun taas isän sekarotuista se tuntui pelkäävän kuin rutto :D Kunnon metsälenkkijuoksutuksen päätteeksi tosin ei Sakkekaan ollut enää ihan hirvittävän pelottava ilmestys!

>> Roosa täytti 4kk ja painoa on jo 12,6kg!

>> Sorsastuskin alkoi ja Tilda pääsi taas töihin - sorsastuksesta se tosin jo vähän enemmän pitää ja aloituspäivän saldona oli haapana, tavi ja 3 heinuria, jotka Tilda kilttinä tyttönä nouti enemmän tai vähemmän mallikkaasti..

>> Tildan kanssa on käyty agitreeneissä, tänään on vika kerta alkeiskurssia jäljellä :/  Vaikka agility tuntuu olevan ehdottomasti kokeilluista jutuista Tildan mielestä kivointa ja se tuntuu siinä toimivan aika kivasti, niin on sillä vähän kunnioituksen puutetta tavallisia hyppyesteitä kohtaan, kun niissä on vain se yksi puomi - ja jos on kaksi peräkkäistä normihyppyä, niin toisesta se menee vain ali noteeraamatta koko estettä..

>> Namin kanssa käytiin vielä eilen West Wind Ranchilla harjoitusnäyttelyissä, kun Silja lähti sinne Maken kanssa, niin samalla kyydillä sitten mentiin mekin. Alkuun Nami seisoi hetken aikaa kuorma-auton lastaussillan edessä mietiskelevä ilme naamallaan (ja vähän säikkynä, kun Make yritti tehdä numeroa eikä ois ensin tahtonut kyytiin..), mutta sitten kipsutti varsin nätisti sisälle - ja näyttelypaikalla se meni takaisin autoon jo oikein mallikkaasti. Nuorten luokassa tuli II-palkinto, sijoitus 3/4 eli ei kivoja ruusukkeita :( Mut hyvä arvostelu tuli! Tuomarin oli Marianne Paavolainen.

>> Ollaan sunnuntaina menossa Roosan kanssa kanakoirien koulutusviikonloppuun ja oli kiva, kun nyt sit saatiinkin koirapaikka, vaikka ensin oli koirapaikat täys!

Lopuksi vielä Roosan 16vk poseeraus ja naamataulu.. kuvat on ottanut Kati Ketonen.

Hehkua!

Kappas, heti kun Ilkalla on lomaa, en oo muistanu tännekään kirjoitella.. elämä on kyllä kivaa :))

Totesin tänään, kun harjasin ja nypin Namilta karvoja irti, että se voi olla oikeinkin hyvässä karvassa jo kahden viikon päästä! Sain siltä nyt oikeastaan kaikki pitkät, pitkät huitulat nypittyä pois, jolloin jäljelle jäi enää lyhyempää talvikarvaa, joka ei oo ollenkaan niin pahannäköistä kuin noi pitkät huitulat oli! Kun vielä pari kertaa nyppii siltä kurkkua ja vähän kylkiä, niin uskoisin sen olevan kohtalaisen edustavana :) Olen kyllä tyytyväinen! Sit mun piti mennä Namin kaa treenaan esiintymistä pellolle, mut Isto oli ehtiny vetästä aidat sen ympärille, joten tyydyin juokseen edestakas tiellä ja koettaa seisottamista. Täytyy kyl viel aika pal treenata ja koettaa keksiä, saisko poninmukulaa palkattua jollain sit ku se on hyvin. Nyt kun se ei malttaisi kamalan kauaa seistä paikoillaan ja se asennon hakeminen kestää..

Sitten toinen hehkun aihe on Roosa. Kun se on niin viksu. Eikä enää ees jännitä yhtään niin paljoa lenkillä vastaantulevia/samaan suuntaan ohittavia koiria! Se saattaa vähän kattella huolestuneena, mutta kun koira on menny ohi, niin tekis jo selkeästi mieli koettaa tutustua - sillä edellytyksellä, et ohittaja oli hiljaa ;) Lisäks Roosaan saa jo vähän katsekontaktia aika-ajoin ohittaessa ja eilen vahingossa paikallaanmakuutin sitä, kun kaks koirakkoa tuli mun selän takaa ohi.. ehdin juur takas Roosan luo ku eka koirakko meni ohitte, eikä Roosa noteerannu niitä mitenkään.

Viikon päivittelyt yhdellä kertaa!

Otetaan vaikka ihan lyhyesti. Roosan paino on taas noussut hienosti, 1,1kg tuli 9vk ikäisestä 10vk ikäiseksi, eli painoa perjantaina oli jo 7,7kg! Viimeviikolla oli tullut myös sähköpostia, jossa yhden velipojan kuulumisia ja sillä oli siinä ilmeisesti joskus 9+vk ikäisenä paino ollut 7,5kg että aika hyvin meillä painoa vaikkei pullea olekaan, kun kuitenkin kyseinen velipoika oli muistaakseni pentueen "isoin".

Juhannuksena Tilda ja Roosa oli anoppilassa hoidossa, kun kaatosateiselle mökkipihalle niitä ei oikein viittinyt ottaa paleltumaan, kun mökkiin ei omistajan allergisuuden takia olisi voinut koiria päästää. Pääsivät sentä sitten lauantaina kun oli nätempi keli, niin vähän juoksentelemaan sinne mökkitontin metsiin ja kallioille sekä uiskentelemaan Kolmikkaanjärveen. Tai no, Tilda uiskenteli kepin perässä ja Roosa tipahti kerran laiturilta, kun Tildaa houkuteltiin hyppäämään siitä veteen ja se saatiinkin "hyppäämään", mutta vieressä touhunnut pikkuneiti humpsahti sitten myös järveen.. onneksi saatiin nopeasti noukittua ylös sieltä, eikä suuria pelkotiloja jäänyt - meinaat sunnuntaina kun oltiin iltalenkillä taas käymässä tuossa läheisellä rannalla, meni Roosa ihan itse uimaan peräti kolme kertaa! Tosin se teki jotain puolen metrin pistoja, mutta ui kuitenkin, vapaaehtoisesti - ehkä vielä vähän kiireisen näköisesti, mutta ei räpistellyt pelokkaasti!!

Tänään oltiin koko päivä maalla ja koska oli lämmin kaunis keli, oli koiratkin lähes koko päivän ulkona. Roosa kiusasi vuorotellen Tildaa ja vuorotellen Näpsyä, sai välillä hepulikohtauksia ja juoksi vain täyttä vauhtia suuntaan x, y ja z.. Kävi se myös saattamassa Make-vuoniksen kuorma-auton kyytiin ja hoisi Namin meikäläisen seurana. Tai no, pyöri jaloissa ja haukuskeli, yritti välillä saada Namia leikkimään, sai taas hepulikohtauksen ja juoksi täpöä ympyrää mun ja ruohoa natustavan ponin ympärillä haukkuen ja lysähti sitten Namin takajalkojen viereen keräilemään voimia. Aina kun Nami heilautti häntää, Roosa haukahti. Roosa sai myös osansa pesusta, kun Namin suihkuttelin tallissa, koska pyöri kokoajan jaloissa.

Nami-ressukka oli jostain saanut pienen haavan toisen takajalan säären etuosaan, samoin sillä on aavistuksen verran jotain rivimäistä ihottumaa takajalkojen vuohiskuopissa.. huomenna täytynee täten käydä ostelees vähän Cothivetiä ja jotain salvaa takasiin. Muutoin neiti oli taas oikein hieno, seisoi hievahtamatta koko pesun ajan, ainoastaan selkäänsä vähän köyristeli, eikä ollu millänsäkään, vaikka päänkin suihkuttelin! Sen jälkeen vielä sumutin sen ShowShinellä, eikä sanonut siitäkään mitään! Ei myöskään häiriintynyt vähääkään noista Roosan hepuloinneista, haukkumisista ja jaloissa leikkimisistä.

Tildan kanssa oltiin agilityssä, mutta neiti oli kyllä kuumuudesta johtuen melko vetämätön, vaikkakin välillä leiskahti muutamaksi sekunniksi vauhtiin.. mentiin tänään rata, tai periaatteessa kaksi, kun mentiin sama rata molempiin suuntiin. Ensimmäisellä kierroksella järjestyksenä oli hyppy-> A-este-> hyppy (tämä mutkassa) -> kepit -> putki -> hyppy (mutkassa) -> pituus -> puomi. Toisella kierroksella mentiin siis sama, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. Molempiin kierroksiin mennessä tuli vähän omasta reitistä riippuen 1-2 valssausta. Tilda-ressukka kuumissaan meni ekalla kerralla jo ekasta esteestä alitse.. toisella yrittämällä meni yli, mutta sitten kaksi kertaa hyppäsi A:lta kesken ylösnousun alas. Kolmannella kerralla ohjasin hyvin tarkkaan sen menoa tosi likeltä ja kepeille asti meni hyvin, niillä vauhti vähän hiipui, mutta taas putki mentiin edes kohtalaista vauhtia ja siitä eteenpäin melko kivasti. Toisella kerralla jouduttiin puomi ottamaan uudelleen, kun Tilda alastulossa hyppäsi puolessavälissä pois, sitten mentiin aika kivaa vauhtia kepeille asti (ja hypyn ja sen jälkeisen putken välissä mä onnistuin tosi hienosti vaihtaan puolen vauhdissa!!) , jossa oli taas vähän nihkeyttä havaittavissa, mutta sitten taas niiden jälkeen loppurata menikin kivasti! Ihan lopuksi saatiin vielä treenailla puoli-itsenäisesti haluamiamme juttuja ja itse tyydyin vain hypyttämään Tildan renkaan lävitse molemmista suunnista, ettei toinen läkähdyksissään täysin menetä mielenkiintoa touhua kohtaan.

Sellaista meillä lyhykäisyydessään!