Iltalenkki rannalle

Käytiin tänän iltalenkillä tossa n. kilsan päässä järven rannalla. Roosa liikkui paljon paremmin (ylläri..) eteenpäin myös kotoota poispäin mennessä, ku alkumatkan kävelin sen kanssa Tildan ja Ilkan (+ vaunujen) perässä - silti se ei vetänyt pahemmin, ainoastaan muutaman kerran vähän nykäisi, kun loppuikin naru kesken. Se ei edes pysähtynyt istuksimaan pahemmin autojen ajaessa ohitse, ainoastaan kun yks rekka meni, niin jänskätti aika paljon ja joutui vähän istuun ja miettiin asioita. Sitten tossa about puolessavälissä matkaa tuli ehkä lähialueen rasittavimmat koirat vastaan. Kaks japaninpystykorvaa (eiksne ollu niitä minisamojedejä?), jotka haukkuu kokoajan ja ihan kaikelle - ja kun koiria on näkyvissä, niin aina vain villimmin. Onneks ne tuli sivutietä edes kohtalaisen matkan päästä, mutta en ehtiny Ilkalle huutaa, että odottaisivat Tildan kanssa, kun Roosa oli jo sitä mieltä, et nyt paras asia olis lähteä vaan suorinta ja nopeinta tietä kotio.. raukkapieni oli niin hädissään, ettei edes herkut kelvanneet, mutta kun Ilkka ja Tilda vähän tulivat takaisinpäin vetoavuksi ja houkuttelin ja suostuttelin Roosaa etenemään, päästiin pahojen koirien "ohitse", jonka jälkeen siirryttiin kulkemaan etummaisiksi, ettei Roosa kiskonut hädissään kokoajan Tildan jalkoihin itseään.

Loppumatka rannalle meni vähän väliä Roosaa liikkeelle maanitellessa, vaikkakin kulku rupes vähä kerrallaan etenemään paremmin, mitä kauemmas pahoista pelottavista räksyttäjistä päästiin. Rannalla sitten alkoi jännitys hälvetä ja riehumeininki nousta ja meno oli kanssa sen mukaista! Tilda kävi vähän keppiä hakemassa vedestä ja Roosa koetti Tildalta saada aina kepin, välillä juostiin muuten vaan kunniakierrosta joko rantaviivaa pitkin tai vähän kauempanakin vedestä, rannalta kaivettiin kaikkia aarteita esille ja välillä vähän kasteltiin myös tassuja! Kerran Roosa juoksi myös ihan hirmuista vauhtia suoraan kohti ulappaa, kunnes taisi tajuta, että on jo rintakehää myöden vedessä :D Sitten palattiin rantaan hippulat vinkuen ja pitäydyttiin taas vain varpaiden kastelussa.

Kotimatka sujui alkumatkan jänskätystä lukuunottamatta paremmin, yhdessä kohtaa joku paha talossa haukkuva koira nosti jännitysmomenttia, mutta siitä uskallettiin kyllä ohitse paljon ripeämmin kuin valkoisista paholaisista. Hieman jouduttiin viimeisen puolikkaan aikana jopa pysähtelemään, kun Roosa tajusi että nyt on nokka kohti kotia ja tuli kiirus, mutta kyllä se tuntuu kohtalaisen hyvin jo äkkäävän, että remmi kireällä ei kuljeta. Eikä kotimatkalla tarvinnut pysähtyä miettiä yhdenkään auton ohittaessa, että onko homma nyt liian jännää vai ei! Kotopihalla pääsi sitten vielä hetkeksi rentoutumaan naudanluuta järsiessä, kunnes oli aika tulla sisälle torkkumaan ennen iltaruokaa.

Kaikki nettiin päässeet kuvat reissusta: http://hmakitulokas.otukset.fi/kuvat/Koiruuksia/!