Kotiutuminen jatkuu ja maailmaan tutustuminen alkaa

Eilen Roosalla oli jo selkeästi kotoisampi olo, vaikka vieläkin välillä hieman itkettää. Nyt kuitenkin se ryhtyy jo leikkimään niin leluilla kuin Tildankin kanssa, niin sisällä kuin ulkonakin. Kotipihalla voidaan jo kierrellä oman etupihan ulkopuolellakin ilman itkuvirttä, mutta vielä kuljetaan kovin pitkälti joko Tildan, Ilkan tai minun kantapäissä kiinni heti kun ohitetaan etupihan puskat. Tosin illasta (ja tänään aamulla) uskalsi neiti jo tuossa yhteisellä pihallakin seikkailla vähän kauempanakin, mutta tiiviisti vahtii, missä muut ovat!

Sisällä parhaiksi unipaikoiksi ovat muotoutuneet sohva, Pinjan oleskeluviltti ja makuuhuoneeseen Roosaa varten tehty vilttikasa, joka siirretään kehtoon sitten kun tuo pääsee sinne omin avuin kiipeämään. Toki lattialla kelpaa melkein mikä tahansa muukin paikka, jos siellä vain joku ihmiseliö istuksii ja sen jalkojen viereen pääsee käpertymään - mutta Pinjan vieressä on yhä paras paikka nukkua. Ehkä se on lohdullisen kokoinen ja tuo jossain määrin mieleen pentuetoverit? Koska Pinjan kanssahan tuo mieluusti myös leikkisi, että jokin siinä vetää kovasti pientä koiraa puoleensa. Illalla Roosa itki sisällä vähän enemmän kuin päivällä, mutta on tuo jo paljon, paljon hiljaisempi kuin perjantaina! Tänään on ollut taas vähän levottomampi, kun Ilkka on ravannut sisälle ja ulos ja välillä Tilda sen mukana, kun ovat terassia pesseet. Nyt se rauhoittui sitten Pinjan seuraksi makuuhuoneeseen vilttikasalleen.

Eilen käytiin sitten Sukulassakin katselemassa uusia maisemia, kun kävin Namin harjaamassa ja Ilkka teki Rumpalin häkin loppuun. Siellä Roosa pysytteli taas erittäin tiiviisti kannoilla ja oli kovin hämmentyneen oloinen - ihmetteli alkuun anoppilan "isoa, valkoista karvaläjää", joka osoittautuikin sitten Näpsyksi ja Roosa nopeasti totesi, että sehän on kiltti vanha koira. Hevosia ei pelätty, joskin sain hieman töniä Einoa kauemmaksi ja houkutella Roosaa pois sen ja Namin tarhasta, Eino kun ei tahallaan pahaa tee, mutta saattaa vähän "kokeilla" etukaviolla, että mikäs tuo on. Ja kun tollanen ~165cm korkea hevonen vähän kokeilee, voi siinä käydä pennulla hassusti (vaikka eipä se Pupuunkaan sillon aikanaan osunut, vaikka tarhassa juoksi ja pomppi sen "ylitse" ihmetellessään, että mikä se on). Roosa sitten hengaili mun jaloissa ja välillä Tildan vieressä ruohikossa möyrien sen aikaa kun syöttelin Nami ja harjasin sen, Nami ei tuntunut edes huomaavan, että jaloissa hääri myös joku pieni koiranalku.

Kotona sitten nukutti hyvin maaseutureissun jälkeen, autossa kun ei ehdi huutamiselta nukkua.. illemmalla kävi myös muutama kaveri kylässä ihastelemassa Roosaa ja kun saatiin Pinja nukkumaan ja kaveritkin olivat lähteneet kotiin kävin Roosan kanssa vielä hieman tuossa tien toisella puolella metsikössä käpöstelemässä ja matkan sinne ja sieltä pois vähän harjoiteltiin hihnassa kulkemistakin. Jos sitä nyt harjoitteluksi voi sanoa, kun toinen tulee niin nätisti tuossa vieressä muutoinkin, mutta hieman ohjailin kyllä hihnan kanssa välillä, että pieni pysyi vasemmalla puolella, eikä mennyt tien puolelle. Metsässä ei vielä yhtään mietitty hajuja ja muuta, kun pompittiin kantapäillä ja vinguttiin, mutta tehtiin vain pieni pyörähdys ja ehkä jos tänään käydään myös, on paikka jo tutumpi ja Roosa uskaltaisi vähän tutkiskellakin paikkoja!

Laittelin uusia kuviakin taas sitten eiliseltä http://hmakitulokas.otukset.fi/kuvat/Roosa..