Toinen agitus!

Meillä oli siis eilen Tildan kanssa toinen kerta agilityä! Tällä kertaa Tilda oli jopa vähän kiinnostuneempi myös palkasta, joka tuotti sitten omat pienet ongelmansa kepeillä, mutta muutoin täytyy kyllä todeta, että on se "ylittänyt" itsensä! Ehkäpä tuollainen vapaamman oloinen harrastus on sitten vain sen mieleen! Tällä kertaa toki kertailtiin ensimmäisen kerran juttuja hieman, mutta kokeiltiin myös muutamaa uutta juttua. Mukana oli nyt ryhmän viideskin jäsen, jonka toiminta vaikutti välillä melko mielenkiintoiselta.. :D No joo, ehkä meidänkin toiminta on joidenkin silmään ihan tuskastuttavaa katseltavaa. Eikä se nyt sentäs yhtään niin raskas pari ole kuin tuo pikkuterrieri emäntänsä kanssa.

Otettiin ensimmäisenä taas ihan vain yksittäinen este molemminpuolin ohjattuna "lämmittelyksi", Tilda oli hieno ja toimi kuten pitääkin - tosin onhan sitä nyt hyppy-käskyllä hypyytetty aika paljon ja yksinkertainen tehtävä, mutta kuitenkin. Seuraavaksi otettiin putki, joka meni myöskin molemminpuolin ohjattuna oikein mallikkaasti ja vauhdilla. Tämän jälkeen otettiinkin vähän uutta juttua ja kokeiltiin pituusestettä. Ensimmäinen hyppy meni hieman plörinäksi, kun Tilda astui viimoisen korokkeen (vai mikskä niitä pitäis sanoa??) päälle, mutta sen jälkeen onnistuttiin hyvin molemminpuolin ohjattuina ja jäi vielä hyvin pituutta käyttämättäkin hypyissä!

Keppien kohdalla sitten tulikin jo melkein ongelmaksi se, että namuset kelpasivatkin oikein hyvin tällä kerralla.. meinasi pari väliä mennä plörinäksi, kun Tilda seurasi vain toista kättäni, eikä ollenkaan toista, mutta otettiin sentään niin rauhallista tahtia vielä kepeilläkin, että sain korjattua Tildan oikeasta välistä hyvinkin ajoissa. Mentiin jo 12 keppiä perätysten ja loppupäässä Tilda melkein kulki jo vähän samaan tyyliin kuin "oikeat" agilitykoirat - vaikkakin tiiviisti ohjattuna, mutta silti. Tehtiin tämäkin "molemminpuolin" ohjattuna ja totesin, että ehkä tuo sittenkin oppii asioita kohtalaisella tahdilla, kunhan sitä vain vähimmässäkään määrin kiinnostaa opittavana oleva asia.

Toisena uutena juttuna oli rengas, jonka meno vähän jänskätti, koska tuntui olevan muille melko hankala (pienet koirat ei suostuneet menemään ja isommat jotka oli joskus ennenkin menneet, pyrkivät kokoajan ohi..). Kuitenkin kun jätin Tildan toiselle puolelle rengasta odottamaan ja menin sitä toiselta puolen kutsumaan käsi hyvin likellä renkaan aukkoa, tuli se molemmilla yrityksillä hienosti lävitse! Viimeisenä tehtävän otettiin taas puomi, jolle Tilda oli taas singahtamassa ihan tolkutonta vauhtia ilman mitään päätä tai häntää tekemisessään! Ensimmäisellä kerralla pidin taas pannasta kiinni ja himmasin menoa alastulon yläpäähän asti, ja kun se suostui alastulon tulemaan edes kohtalaisen rauhassa ilman kiinnipitelemistä, uskalsin toisella yrittämällä antaa sen kulkea vapaana. Vauhti pysyi jotakuinkin aisoissa, mutta sain kyllä pitää kokoajan namikättä Tildan edessä, tai muuten se olisi ihan varmasti pyllähtänyt alas sieltä puomilta.

Kyllä meistä vielä agilitykaksikko tulee!