Roosa & Ilkka kävivät kouluttautumassa

Eli Lammille lähti loppujen lopuksi vain Ilkka Roosan kanssa, minä jäin Tildan ja Pinjan kanssa kotiin, kun totesin, ettei oikein oo fiksua lähteä mukelon kaa lähes seitsemäksi tunniksi sateiseen säähän ulkoilman armoille.. harmitti kyllä kun jäi täten kuunteluoppilaan hyödyt käyttämättä, mutta näin tällä kertaa.

Kotiintullessaan Ilkka oli pelkkää hymyä, josta päättelin, että oli tainnut mennä hyvin ja kivaakin oli vissiin ollut. Oli kuulemma herralla ollut päivän mittaan paljon töitä pelkästään siinä, että sai pidettyä naamansa peruslukemilla, eikä omahyväisessä virneessä, kun ihmiset olivat eri tilanteissa kehuneet niin Roosan käytöstä, oppineisuutta, ulkomuotoa kuin taipumuksiakin. Tulihan sitä itsellekin vähän virne naamalle kuunnellessa ja päässä alkoi taas nousta nämä "Eiköhän me nyt Junkkari ens vuonna ainakin voiteta.."-mietteet. I wish.

Kuitenkin. Roosa oli ollut aivan mahtava tottelevaisuuspuolella, Ilkka ei ollut osannut uneksiakaan, että se uudessa tilanteessa, koiralauman keskellä ja kaikkien häiriötekijöiden ympäröimänä olisi toiminut edes puoliksi niin hyvin kuin kotona - mutta se oli ollut melkeinpä parempi! Maahanmenot oli sujuneet melkeinpä kesken leikkienkin, samoin luoksetulot oli ihan muutamaa lukuunottamatta olleet välittömiä. Kovasti saivat kehuja osaamisestaan. Noutoa eivät pahemmin ottaneet, kun se on vielä niin totaalisen hankalaa, eikä Roosa tunnu millään tahtovan pitää mitään suussaan, jos se sinne "laitetaan". Mutta tähän Ilkka sai sitten vinkkejä, jonka lisäksi kouluttaja oli muistuttanut käsimerkkien käytöstä ihan perus lenkilläkin, jotta koira pikkuhiljaa rupeaisi kuin itsestään ymmärtämään suuntaviittomia.

Seisomiset oli menneet hyvin - ei tietenkään missään määrin täydellistä toimintaa, mutta ehdottomasti silti oikein kehityskelpoista. Eikä meillä olla vielä elävää riistaa päästy edes kokeilemaan ja jollekin siivelle seisominen tuntuu Roosasta olevan naurettavaa.. mutta viiriäistä se oli seisonut melko hyvin ja tämänkin jatko"koulutukseen" sai Ilkka sitten toki vinkkejä. Haku oli mennyt yli odotusten - meillä kun on toistaiseksi hakuiltu vain pakastettua varista, joka ei myöskään ihan kauhiasti tunnu inspaavan, tai en sitten tiedä, jos on muuten ollut olosuhteet huonot tai hetki liian aikainen kehityksen kannalta. Sunnuntaina oli kuitenkin mennyt hienosti ja Roosa oli jo kaukaa napannut hajun ja suunnannut kohteena olleen fasaanin luo. Oli kouluttajakin ihastellut, kuinka kaukaa Roosa hajun otti.

Koko päivän reissu ja monet uudet tilanteet eivät tuntuneet paljoa pienen koiran elämää painavan, kun kotona jaksettiin vielä riekkua Tildan kanssa ja vahdata jokaista keittiöön menijää juosten toiveikkaana perään. Ilkka sai koko joukon hyviä vinkkejä, kannustusta hyvin tehtyjen asioiden jatkamiseen, ehdotuksia hankalempien asioiden eteenpäinviemiseen. Ainakin reissusta kotiutui erittäin motivoitunut isäntä, jota melkeinpä joutui toppuuttelemaan jatkosuunnitelmiensa kanssa, ettei vedä piippuun sekä itseään että penturessukkaa :D