Verijälkeä!

Roosa pääsi tänään ensimmäistä kertaa vähän katselemaan ja miettimään, että mitähän touhua jäljestys on. Ilkka kävi tekemässä tuohon alapellolle kaksi lyhyttä, helppoa jälkeä ja mentiin vielä katsomaan ne lävitse lähes tuoreeltaan. Ensimmäisellä jäljellä Roosa oli turhan intopiukkana ja hukkaili vähän väliä jäljen, tosin enemmän tai vähemmän avitettuna löysi sen aina uudestaan ja jatkoi eteenpäin. Kun sitten neiti oli ekalta jäljeltä hieman rauhoittunut, meni toinen jälki jo paljon mallikkaammin, muutama hukka tapahtui ja olihan tuo yhä melko intona, mutta malttoi jo paljon paremmin tutkiskella ja saatiin annettua paljon positiivista palautetta, jonka myötä tuntui myös hoksottimet pienellä hieman tajuavan, että mitä touhuillaan.

No, se oli vain lyhyt selonteko :D Tässä se lupaamani kuva Roosasta ja (kovin hyvin maastoutuneista) palkinnoistaan. On se vaan niin nätti!

Roosan ekat näyttelyt

Vaikka suru on yhä kova siitä, että Tipu poistui luotamme aivan liian aikaisin, täytyy elämän jatkua. Kesällä ilmoitin Roosan ekoihin mahdollisiin pentunäyttelyihin, joihin ikä antaa periksi ja tuo näyttelydebyytti koitti lauantaina 18. päivänä syyskuuta neidin ollessa nipinnapin näyttelyikäinen pikkupentuluokkaan (5-alle 7kk).. perjantai-iltana pelkäsin jo, että täytyy tuokin pieni irtiotto arjesta unohtaa, kun Ilkka lähti Roosan kanssa päivystävän eläinlääkärin luo. Onneksi selvittiin pelkillä tikeillä, kun lenkillä oli jokin viiltänyt reilun sentin kokoisen siistin (joskin erittäin likaisen) viillon vasemman takajalan sisäsivulle ihan polvinivelen läheisyyteen. Kolme tikkiä siihen laitettiin, onneksi oli lihas säästynyt vammoilta ja jopa Roosa äärimmäisenä herkkiksenä ei tuntunut enää tokkurasta herättyään edes muistavan koko reikää ja varasi ihan normaalisti jalalleen.

Lauantai oli hieman inha keliltään, tihkua ja sadetta riitti, mutta onneksi Metsämäellä pääsi sisätiloihin odottelemaan kehien välissä. Roosahan oli ainoa paikalle ilmoitettu kk saksanseisoja (7-ryhmästä oli sen lisäksi kaksi punaista irlanninsetteriä..) ja sai ensin kehästä ROP ja KP arvostelun kuuluessa seuraavasti:

"Oikeat rungon mittasuhteet omaava, oikeailmeinen pää, hyvä runko ja raajaluusto, riittävä rintakehän pituus, hieman jyrkkä lantio, oikeanlaatuinen karvapeite, liikkeiden tulee vielä vakiintua, erinomainen käytös."

Ryhmäkehässä sitten jäimme kakkosiksi, mutta mahtava pysti, RYP2-ruusuke, lahjakortti topcanikselle sekä ruokasäkki silti lähti mukaan. Roosa myös jopa esiintyi kehissä paremmin kuin osasin odottaa, vaikkakin kotiharjoittelusta poiketen naama meinasi kyntää maata hajujen perässä etenkin "rotukehässä" liikkeitä esittäessä - tähän tarvitsemme siis vielä rutkasti harjoittelua. Ryhmäkehässä Roosa meni jo raviakin paljon hienommin, kunnes loppumatkasta tuntui hoksanneen, että onkin mennyt jo hyvän tovin hienosti ja laski nenänsä maahan  - sen sijaan ryhmäkehässä (tai oikeastaan sinnemenoa odottaessa) se tuntui oikeastaan vasta paremmin hoksaavan, mitä siltä tahdon seisottaessa.. se ei kertaakaan pyrkinyt iskemään pyllyä maahan ja jos liikahtikin niin, että jalat jäivät huonosti, sain remmin kanssa kevyesti ohjaamalla sen itse korjaamaan asentonsa! Olin siis kyllä erittäin tyytyväinen ja koska arvostelukin oli mahtava, ei jäänyt niin kovin harmittamaan, ettei BIS-kehään päästykään. (vaikka omasta mielestänihän toki Roosa oli paljon hienompi rotunsa edustaja kuin mitä se RYP1 irlanninsetteri ;D)

Näyttelyissä oleminen tosin jännitti Roosaa niin paljon, että näyttelypaikalla ei voinut pissiä eikä kakkia, ja vasta kun hurautimme kavereiden luokse Kaarinaan joksikin aikaa, pystyi Roosa tekemään tarpeensa pienen kävelylenkin päätteeksi..

Kuva neidistä pokaaleineen ja ruusukkeineen tulossa heti kun olisi sellainen sää, että saisi ulkona kuvattua!

Hyvästi, Tipuseni